Pilvilinna ja Mr. Milk

Eilen oli lomalaisen ohjelmassa leffailta - Tikkurilassa olisi ollut pelikin, mutta viisaudenhampaan torstaisen poiston jännittämisestä johtuva orastava flunssa vei voimat. Eilen olisi myös ollut komediaa Kasinolla, mutta sekin jäi toiseen kertaan.

Urheilun ja naurun sijaan katsottiin siis jännitystä ja draamaa. Ja täytyy sanoa, että valinnat osuivat oikein hyvin kohdilleen. Millenium-trilogian päätösjakso oli huomattavasti keskimmäistä osaa parempi (kuulemma kirjat huononevat järjestyksessä), pettymyksen koin kun Niedermannin ilmestyminen loppukohtauksessa ei aiheuttanutkaan säpsyä. Mutta oikeastaan se oli kivaa. Ja lisäksi ihmettelin miten Teleborian yhtäkkiä olikin mukana koko suljetussa oikeuskäsittelyssä, luulin hänen olleen todistaja. Vaikka en voikaan uskoa salaliittoihin, niin tämä oli kyllä huomattavasti todentuntuisempi kuin se edellinen kuula-kalloon-ja-hautaan-elävältä -ilotulitus.

Illan toinen leffa olikin sitten vähän sellainen feel good -pätkä siitä miksi San Fransisco on homojen turvasatama. Ihan hyvä opetus elokuvasta, vaikka jotenkin mun mielestä näistä Hollywoodin perustuu tositapahtumiin -kuvista on yleensä tehty normileffaa sadunomaisempia. Ehkä se johtuu siitä että ne aina tapahtuvat menneisyydessä? Jos puvustus ja lavastus saavat tunteen aikaan? Tai tässä tapauksessa ne alussa, välissä ja lopussa näytetyt aidot kuvat? Mene ja tiedä.


About this entry