First time’s always free

Menin eilen hammaslääkäriin.

Pelkään hammaslääkäriä ja aina välillä viisaudenhammas on aiheuttanut pulmia. Ensimmäinen kerta, kun jouduin menemään lekuriin oli syksyllä 2008, mutta se oli juuri ennen viikon lomareissua, joten hampaalle ei tehty mitään. Seuraava kerta oli tammikuussa 2009, mutta silloinkin oli tulossa reissu. Lekuri oli nimittäin sitä mieltä röntgen-kuvien jälkeen, että se pitää leikata pois ja siitä seuraa parin päivän sairasloma, viikon urheilukielto, jne.

Tuolloin sovittiin aika jonnekin keväälle, no se piti siirtää jostain syystä. Kesälle, lääkäri piti pidemmän loman. Aikaa ei voitu varata syksylle, kun joka vkl oli pelejä. Tammikuun lopusta löytyi sitten sopiva aika, mutta kas kummaa, kehitin itselleni flunssa tuota varten ja varausta piti siirtää. Eiliselle.

Olin saanut jollain käynnillä Diapamin jännitystä rentouttamaan, antibiootti- ja särkylääkekuurit valmiiksi ja vielä oli sanottu että kannattaa pyytää saattaja mukaan kotimatkalle.

Tein työtä käskettyä, pyysin äidin tulemaan lääkäriasemalle, otin sen Diapamin, yhden antibiootin ja lähdin rohkeana tyttönä kohti hammaslääkäriä. Tiistai-iltana oli noussut jo sopivasti pieni jännityskuumekin, eli kaikki oli valmista operaatioon.

Lääkäri oil 15 minuuttia myöhässä ja tervehtimisten (ärsyttävää, kun enää ei kätellä) jälkeen hän sanoi "Mennään tonne juttelemaan." Olin mielessäni "Va?" ja ääneen "Eikös tässä pitänyt ihan leikatakin?" "Ei meillä kuule sellaseen oo aikaa, sulla on vaan 30 minuutin aika." Jaahas.

No mentiin sinne huoneeseen ja siellä oli hoitsukin ja totesin että on se nyt sääli jos se rauhottava menee ihan hukkaan, eikä mulle tehdäkään mitään, johon lääkäri vaan totesi "Käy istumaan siihen" jonka jälkeen hän olikin jo laittamassa puudutusainetta "Tää nyt sattuu kun laitetaan tänne sisäpuolellekin. Otetaan sieltä ylhäältä nyt ainakin pois yks hammas, jätetään toinen puoli ni voit sitten syödä tänään normaalisti." Ja hetken kuluttua toinen piikki oli suussa "Sattuuko." "No ihan vähän sieltä lopusta. Miten pitkään tää operaatio kestää?" Ja suussa oli taas uudet laitteet.

"Krits, krats, ronks." "Näin pitkään."

"Mites toi saikku, mulla on nää verkkarit jalassa kun kuvittelin että meen suoraan kotiin litkimään sitä jätskiä?" Lääkäri nauroi päin naaamaa ja viesti oli suunnilleen tämä "Ei mitään saumaa, turha toivo!"

Päivän mittaan välillä tuli vähän veren makua suuhun. Edes puudutuksen katoaminen ei sattunut. Yhden särkylääkkeen otin illalla varuiksi.

Aamulla omasta kokemuksestaan kertoi F "Makasin kuolleena vastaavan jälkeen pari päivä, aika uskomatonta." "No seuraava kerta on varmaan sitten mullakin ihan kauhee." "Joo, first time is always free!"