Sugen på kultur

Kun kausi loppui, ja jostain syystä meidän työpaikan henkilöstökerho alkoi aktiivisesti järjestämään, olen ilmottautunut about jokaiseen kulttuuritapahtumaan - on oopperaa, nykytanssia, sushi-ruokakurssia, jane, jane. Lisäksi OT:na valokuvanäyttelyä siellä ja täällä, leffaa, yms. Työkaveri joutui jo sanomaan että rauhotu nyt vähän. Mutkun.

Sitten pääsin vihdoin ihailemaan miesten salibandyä - kauden ensimmäisenä pelinä Erä-SPV, osa 1. Voi sitä vauhtia. Semisti pakotin H:n mukaan, joka oli yllättäen innoissaan. Itsellä meni puolet ensimmäisestä erästä kun pelkäsin jonkun loukkaantuvan, niin kova vauhti pelissä oli. Alkujärkytyksestä toivuttuani mietin mikä siinä on että meidän ei anneta pelata vauhdilla ja kovaa, eihän me pystytä läheskään samaan vauhtiin. Sen jälkeen ihailin Erän kurinalaista peliä ja aloin toivomaan mestaruutta.

H oli niin innoissaan Mosan vauhdikkaasta pelistä, että lupasi tulla seuraavana päivänä katsomaan SSV-Classic, vaikka varoitin että se tulee olemaan ihan eri planeetalta. Ei olisi itsekään pitänyt uhrata lauantai-iltaa, kun väistämättä kävi nukuttamaan. Tempo oli ehkä samaa tasoa kuin meillä. Ei sillä, tehokastahan SSV:n peli oli, mutta ei se oikeasti ole ihme että katsojamäärät ovat surkeita. Ei niillä tsiluilla tai taukokisoilla mitään katsojia saada, tärkeintä olisi tehdä pelistä tehokasta JA viihdyttävää! Edellytykset on.

Sitten Signe Branderin näyttely - "Oliskohan tossa mun talo?!" - ilmaiseksi Hakasalmen Huvilassa. Mene jos et vielä käynyt. Pizza Benjam’s Bistrossa, vihdoinkin.

"Onko tilaa kahdelle?" "Hmm… Hmm… Hmm… Hmm… No jos syötte tunnissa." "Joo, pizzaa ajateltiinkin." "Hyvä."

Seuraavaksi vanhempi pariskunta: "Onko tilaa kahdelle?" "Onko varaus?" "Ei." "Sitten ei ole tilaa, valitettavasti."

Seuraavaksi nuori perhe: "Onko tilaa neljälle?" "Joo, tervetuloa."

Seuraavaksi vanhempi pariskunta: "Onko tilaa kahdelle?" "Onko varaus?" "Ei." "Sitten ei ole tilaa, valitettavasti."

Seuraavaksi nuori pari: "Onko tilaa kahdelle?" "Joo, jos syötte puolessatoista tunnissa."

Koko rahan edestä, mutta kannattaa varata pöytä. Italia Helsingissä.

Oopperassa La Traviata - välillä vähän turhiakin kohtauksia, mutta kokemus jota voi analysoida vasta useampien kokemusten jälkeen. Miesten laulusta erotin välillä sanoja, naisten harvemmin. Oudot katkokset kohtausten välillä, kun lavastuksiin tehtiin muutoksia. Puvustuksissa Wanhojen Tanssit tulevaisuudesta. Itkeä en osannut, mutta viihdyin.

Tänään Anna Eriksson pääasiassa englanniksi Savoyssa. Toivottavasti edes Kun katsoit minuun.

Sitä ennen soi kerran jos toisenkin Bloc Party - Zephyrus.